Onnellisuus on vähän kaksipiippuinen juttu. Välillä se tulee ihan luonnostaan, yrittämättä. Joskus sen rippeitä saa puolestaan kaivella jostain syvempää. Välillä sitä tuntee olevansa onnensa kukkuloilla, suupielet korvissa. Kun sitä sitten tippuukin jostain korkealta, voi olla vaikeaa nousta taas jaloilleen. Omasta asenteestahan kaikki on aina kiinni. Jos kerran päättää olla onnellinen, niin sen kuin vain pitää siitä kiinni.
Pettymys. Asioiden pitäisi antaa tulla omalla painollaan. Usein sitä kuitenkin tuppaa päästämään mielikuvituksen ja haaveet valloilleen, joskus vähän liiankin varhaisessa vaiheessa. Vaikka sitä kuinka yrittäisi vannoa itselleen, ettei elättele liikoja, niin harvoin se onnistuu. Moni sanoo pettymyksen kohdatessa "sä oot liian hyvä". Se onkin hyvä muistaa, varsinkin jos vika todella on jossain muussa kuin itsessä.
Pelko. Pelätä voi niin monia asioita. Menetyksen ja terveyden pelko niistä päälimmäisinä mielessä. Liikaa aikaa ja mielikuvitusta, kun alkaa pelkäämään läheisten menettämistä, täysin syyttä. Terveydellä ei kuulu leikkiä, ja sen kanssa kuuluukin olla tarkkana. Varsinkin, kun kaikki ei aina tunnu olevan ihan kohdillaan omassa kehossa. Useamman vuoden jatkuva päänsärky ja viime aikainen pyörtyily eivät ainakaan auta asiaa.
Menneisyys. Aina sitä ei ole helppoa jättää taakseen. Heikkoina hetkinä se tuppaa tulla ovelle kolkuttelemaan ja muistuttamaan olemassaolostaan. Vaikka ne omat heikot hetkensä olisi käsitellytkin, ei niitä kuitenkaan mielellään muistele.
Onneksi kunnon yöunien jälkeen maailma näyttää usein astetta paremmalta. Toivottavasti se tepsii tähänkin fiilikseen, ja huomenna taas hymyilyttää. Tottakai sitä haluaisi jatkuvasti olla onnellinen. Mutta niin kuin rakas ystäväni totesi, on vaan kestettävä pettymykset, jotta voi taas onnistaa.
Palaillaan huomenna, toivottavasti positiivisemmissa merkeissä!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti