Laura Aniela: Maksihame = vihaa ja rakkautta

Maanantai kului rennoissa tunnelmissa ihanan ystäväni Sofian luona. Päivä meni mukavasti sängyllä loikotellen, katsoen Carrien päiväkirjoja ja Salkkareiden kesäuusintoja (kyllä, salkkareita! ihan sydäntä raastaa kirjoittaa tuo sana). Herkkuja tietenkään unohtamatta ;)

Sofialle saakka pääseminen olikin ihan eri juttu. Ensinnäkin tarkoituksena oli viettää aikaa ulkona, ja ehkä suunnata Helsinkiin. No, tietenkin sade pääsi yllättämään. Ja minä fiksuna tyttönä olin asustautunut maksihameeseen. Ja jotta pääsisin asemalle, oli otettava pyörä alle. No, ei siinä auttanut muu kuin taiteilla sateenvarjo toisessa kädessä, samalla pitäen toisessa hameenhelmaa. Olin varmaan huvittava näky. Ainiin, olin sentään osannut varautua säähän ottamalla varakengät mukaan. Joka tapauksessa, siinä sitten asemalla surkutelimme Sofian kanssa säätä, kun päätimme suunnata Sofian luokse karkuun sadetta. Eikä tämäkään ollut ihan niin yksinkertainen operaatio, kuin miltä se kuulostaa. Sofia oli fiksuna tyttönä jättänyt pyöränsä toiselle asemalle, joten seuraava ongelma oli saada oma pyöräni junaan. No, ensinnäkään ruuhka-aikaan ei saisi ottaa junaa pyörään. Toiseksi, kannattaa valita juna, johon kivutaan portaita pitkin. Ennen kuin operaatio junaan kipuaminen pääsi alkamaan, oli pyörä saatava ensin asematunnelin portaita pitkin ensin alas, ja sitten ylös. Tässä vaiheessa maksihameeni astuu kuvaan. Meinasi nimittäin koko hame tippua päältä kompastellessani siihen joka askeleella. Ruuhka-ajasta huolimatta asemalla oli onneksi aika kuollutta, kiitos siitä.

Vastoinkäymistä huolimatta pääsimme kuin pääsimmekin Sofialle saakka, kirottuani hamettani koko matkan. Se siitä lempivaatteesta..